Ei se ollutkaan niin kamalaa, TT-kuvaus. Suurimman osan aikaa pidin silmät kiinni ja yritin laskea aloittaen 50, 49, 48, 47...Ajatukset alkoi harhailemaan -ainiin, jäin 46:een, 45, 44,... Meditaatiota. Aina voi yrittää! Puolen tunnin päästä hoitaja sanoi etä se oli siinä. Hoitajat olivat tosi ystävällisiä. Kysyin toiselta, jolla oli keesi, varmaan 10 sentttinen suoraan ylöspäin ja sivut ajeltu paljaaksi ja iso tatuointi käsivarressa, näkikö hän jotain kamalaa. Ei kuulemma, ei voinut nähdä, tuhansista kuvista muodostetaan kolmiulotteinen kuva, jonka röntgenlääkäri katsoo ja tulkitsee.

KN vei mut sairaalaan ja hoiti muita asioitani sillä aikaa :) KN ehdotti että voisi lainata äänityslaitetta lääkäritapaamiseen. Jos lääkäri suostuu, että tilanne äänitetään -ilman kuvia. Luulen, että itse en muista sen tapaamisen jälkeen mitään. Tänään päästin itseni luomaan kauhukuvia. Kirjoitin eräälle ystävälleni, etä mulla on kurkkusyöpä, joka on lähettänyt etäispesäkkeitä keuhkoihin, suolistoon ja aivoihin. Hän että, et saa sanoa noin!

Yritän iltaisin Silva-menetelmän mukaista meditointia. Useimmiten se ei onnistu, kun yskin joka asennossa ja lopuksi nukahdan, jos hetkeksi saan yskättömyyshetken. Tähän haluaisin panostaa enemmän, Silvaan tai mikä muu vaan, itsehypnoosi ja onhan noita.

Ja haluaisin tavata KL:n, mutta miten voin olla tekemisissä kenenkään kanssa, kun yskin heti vartin, jos puhun jotain. Hän on tosi hyvä pussailemaan. Tapaamani ruotsinsuomalaiset ovat.