Kaikkea on tapahtunut. Eka sytostaattihoitokuuri, 3 päivänä tiputus suoneen, oli 13.2.2012. Sen jälkeen viikon nukuin ja heräsin vain syömään. Pahoinvointia. Kahden vikon kuluttua pahin ohi. Uusi kuuri 5.3. maanantai alkaen.

En halua tietää nyt mitään lisää, en pysty ottamaan vastaan uutta, vielä. Kuten että miten jatketaan. Miten tämä päättyy, miten kuolema tulee. En ehdi vielä kuolemaan! KPlle olin kertonut lääkärin sanoneen ennusteeksi 5-7 v. Netistä luin että n 10 % elää vielä 5 v kuluttua. Ei käy mulle! Olen yrittänyt silvaa, kerran onnistui, ihana olo sen jälkeen. Muilla kerroilla en ole onnistunut laskemaan edes 50:stä alaspäin sekoamatta tai häiritsevien ajatusten tulviessa mieleen.

Edelleen en jaksa paljon mitään. Tekisi mieli tehdä kaikkea, keskittymiskyky puuttuu, voimat loppuvat tosi nopeasti.Lähinäkö on pahasti huonontunut, lääkäri sanoi ettei pitäisi johtua sytostaateista.

Soitan kuitenkin hoitajalle joka Kaisan etsimän tiedon mukaan hoitaa lääkäriltä lähetteen esim keskusteluun.

 

 

 

Jumala on joka uskonnossa. Nimi on eri, käsite sinänsä on sama.

Luin viime viikkoina Coelhoa kyllästymiseen asti. Sit luin Mika Waltarin Ihmisen ääni. Molemmissa kirjoissa kirjoitettiin aivan samoja asioita. Tyyli vaan on erilainen. Samaan olen törmännyt monta kertaa -siihen että kirjoitetaan samaa asiaa eri sanoin. Muodissa oleva mindfulness sekä buddhalaisuus, zeniläisyys, kristinusko jne.

Valitse, mitä ajattelet, se toteutuu.

Olen ajatellut:

Kehoni on aivan turha rasitus. Se on nyt tarpeen että saan yhteyden ihmisiin, jotka eivät saa yhteyttä toisiinsa ilman kehoa.

Olisin tappanut itseni aikoja sitten, jossei mulla olisi lapsia, joiden vuoksi en voi sitä tehdä.

Hankin itselleni keuhkoahtauman.

Nyt

-opettelen irti itsetuhoisuudesta. Toisinpäin sanottuna, alan kunnioittaa itseäni ja kehoani."Do what you love and do it often."

-ihminen elää vain itseään varten, loppujen lopuksi. Viimekädessä. Olen tarvinnut äidin sädekehää, olen tuntenut etten ole muuta kuin äiti. Ja siinäkin aivan epäonnistunut. No, nyt sanoisin, että ihan tavallinen äiti, ei ehkä tavallinen, mutta rakastavat, läheiset, luottavaiset välit lapsiin, nyt.

-huolehdin kehostani. Ja mielestäni.

 

Sanomalla "kehoni on aivan turha rasitus" vapautan itseni ponnistelemasta kehoni eteen. Löllöilen mukavuusalueellani. "Olisin tappanut itseni" tarkoittaa, että säälikää mua, mulla on ollut niin vaikeaa. "Hankin itselleni keuhkoahtauman" -hmmm. Tarkoittaako sekin että rakastakaa mua, mä en rakasta mua, tee sä se! Mun puolesta. Läheisriippuvuutta. "Parasta mitä voit tehdä läheisilleni on huolehtia itsestäsi."

Tämän öisen kirjoituksen otsikko saattaa loukata jotakuta. Jos ihminen syntyy uudestaan tai sielu jatkaa elämäänsä ikuisesti, miksei sammakolla olisi ikuista sielua? Ikuista elämää? Miksei puulla? Siksi että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen? Sehän tarkoittaa että ihmiset "sisältyvät" Jumalaan? Ovat osa häntä.

Miksi ihminen niin kiihkeästi kaipaa uskoa siihen, että kun kehon toiminta lakkaa, jotain jää jäljelle? Jos ihmiset ovat kaikki yhtä, yhtä tietoisuutta, miksi sammakot olisivat muuta. Siksi että sammakko ei ole Jumalan kuva? Kun sammakko maatuu, siitä saattaa lopuksi tulla rikkaruoho tai ruusu. Väitetään että kaikki pysyy, muuttaa vain muotoaan.

Voisin lukea lisää tai voisin tehdä sitä mitä rakastan eniten. Vai onko tiedon, muiden ihmisten mielipiteiden etsiminen kuitenkin se, mitä rakastan eniten.

 

Ei se ollutkaan niin kamalaa, TT-kuvaus. Suurimman osan aikaa pidin silmät kiinni ja yritin laskea aloittaen 50, 49, 48, 47...Ajatukset alkoi harhailemaan -ainiin, jäin 46:een, 45, 44,... Meditaatiota. Aina voi yrittää! Puolen tunnin päästä hoitaja sanoi etä se oli siinä. Hoitajat olivat tosi ystävällisiä. Kysyin toiselta, jolla oli keesi, varmaan 10 sentttinen suoraan ylöspäin ja sivut ajeltu paljaaksi ja iso tatuointi käsivarressa, näkikö hän jotain kamalaa. Ei kuulemma, ei voinut nähdä, tuhansista kuvista muodostetaan kolmiulotteinen kuva, jonka röntgenlääkäri katsoo ja tulkitsee.

KN vei mut sairaalaan ja hoiti muita asioitani sillä aikaa :) KN ehdotti että voisi lainata äänityslaitetta lääkäritapaamiseen. Jos lääkäri suostuu, että tilanne äänitetään -ilman kuvia. Luulen, että itse en muista sen tapaamisen jälkeen mitään. Tänään päästin itseni luomaan kauhukuvia. Kirjoitin eräälle ystävälleni, etä mulla on kurkkusyöpä, joka on lähettänyt etäispesäkkeitä keuhkoihin, suolistoon ja aivoihin. Hän että, et saa sanoa noin!

Yritän iltaisin Silva-menetelmän mukaista meditointia. Useimmiten se ei onnistu, kun yskin joka asennossa ja lopuksi nukahdan, jos hetkeksi saan yskättömyyshetken. Tähän haluaisin panostaa enemmän, Silvaan tai mikä muu vaan, itsehypnoosi ja onhan noita.

Ja haluaisin tavata KL:n, mutta miten voin olla tekemisissä kenenkään kanssa, kun yskin heti vartin, jos puhun jotain. Hän on tosi hyvä pussailemaan. Tapaamani ruotsinsuomalaiset ovat.

Hoitaja keuhkopolilta soitti. Aamulla pitää juoda litra vettä ennen tutkimusta tunnin aikana. Lääkäri olikin määrännyt laajemman tutkimuksen. En tiedä miksi. Bronkoskopian takia? Siksi että soitin eilen ja kerroin ripulista, johon hoitaja: miksi sä tänne soitat, mene tk:een? Ei pelkät keuhkot vaan leuasta nivusiin saakka. Aloin itkeä tämän kuultuani. Kerroin ettei tutkimus pelota vaan tulokset. Sain luvan ottaa Diapamia ennen tutkimusta. KN lupas viedä mut tyksiin.

Käyn tyhjäkäynnillä.

En liiku.

Vai olenko ollenkaan käynnissä.