Kirjoitin KF:lle tekstiviestin: Saan kuulla tulokset 10.2. Hän vastasi: Keuhko

En vastannut mitään siihen.

Paska, sika, idiootti tyyppi! Pelkuri. Pian on kulunut vuosi siitä kun tapasimme. Yksi elämäni pahimmista virheistä oli ottaa hänet elämääni.

Hyvää oli se että huomasin että edelleen kiinnostun miehistä, jotka ovat jollain tavalla hulluja. Muut tuntuvat tylsiltä. Erikin jälkeen, vai oliko se jo Matin jälkeen, päätin etten ala seurustella kenenkään kanssa ennenkuin pääsen tästä omasta ongelmastani kerätä vaikeuksia miesten kanssa. Siis valita miehiä, joiden kanssa en voi elää. Näköjään en ole päässyt.

Varmaan KF:n kanssa oli muutakin hyvää (kuten että hän oli paras rakastajani ja panoni), mutta nyt en ajattele sitä. Ehkä tarvitsen vihaa, ennenkuin pääsen täysin irti. Ajattelen että koko juttu oli vitsi. Hän ei pääse / ole kanssani läheskään samalla henkisellä tasolla.